Kirjoittanut Jaksu Jun 24, 2017 17:57:42 GMT
oho Jaksu piirsi kerrankin ihan itse KOKO NIMI Magnús Eínar Guðmundsson » Kutsutaan nimellä Magnús SUKUPUOLI mies » Seksuaalinen suuntautuminen bi IKÄ 28 vuotta » Syntymäpaikka Islanti » Syntymäpäivä 8. marraskuuta » Tähtimerkki skorpioni KIELITAIDOT islanti (äidinkieli), englanti ja ranska ENTINEN AMMATTI parturi-kampaaja ASEET Glock 17 pistooli ja hakku MAJAPAIKKA & RYHMÄ Le Chien Rouge -niminen vanha yökerho kaupungin laidalla. Jäsen Joshua Fhilip Merlon johtamassa ryhmässä ERITYISTÄ synnynnäisesti mykkä » Kommunikoi viittoma- sekä yleispätevällä huitomakielellä ja kirjoittamalla » Sokean ystävänsä Joshuan kanssa käyttää taktiilia viittomakieltä PELAAJA Jaksu PELIPAIKKA Rest In Pieces RPG Ulkonäkö Magnús on aina ollut varreltaan pitkä ja hoikka. Ruoan puute tosin on vaikuttanut hänen painoonsa ja kehoonsa niin, että mies on joutunut heittämään vanhempia vaatteitaan pois ja etsimään istuvampia tilalle — valuvista housuista ja telttamaisista paidoista kun ei ole kauheasti iloa. Pituutta Magnúksella on 190 cm ja paino vaihtelee 72 kilon molemmin puolin sen mukaan miten syötävää on milloinkin saatavilla. Erityisen lihaksikkaaksi tai urheilulliseksi Magnústa ei voi kutsua, mutta aivan pulkannarukaan hän ei ole. Maailmanlopulla ei ole juuri ollut vaikutusta siihen kuinka hyvin Magnús huoltaa hiuksiaan. Ne tuntuvat aina olevan tiptop kuosissa vaikka mies olisi muuten rähjäinen. Väriltään hänen hiuksensa ovat puhtaanvalkoiset, mutta juurista ne ovat selvästi tummemman sävyiset kuin latvoista. Pään päällä hiusten on annettu kasvaa pitkäksi kun taas sivuilta ja takaa ne on leikattu lyhyempään mittaan. Mies menettääkin usein hiusgeelin ja -lakan puutteessa hermonsa kun kurittomat hiussuortuvat pyrkivät päästä roikkumaan hänen kasvoilleen. Magnúksen iho on islantilaiselle ihmiselle tyypillisesti vaalea. Silmät tällä ovat mintun väriset ja kulmakarvat niiden yllä ruskeat ja paksuhkot. Muodoiltaan hänen kasvonsa ovat raamikkaat. Kasvojen yleisilmeen perusteella Magnúksen voisi kuvitella olevan ennemmin 20-vuotias nuorukainen kuin kolmeakymmentä hipova mies. Lävistyksiä Magnúkselle on kertynyt elämänsä aikana jonkin verran ja tatuointeja sitäkin enemmän. Molemmissa korvissaan hänellä on venytykset, jotka on päättänyt pitää 12 millimetrissä. Korvissa on venytysten lisäksi rustolävistyksiä, ja oikeassa kulmassaan miehellä on tavallinen kulmalävistys. Tatuoinnit peittävät Magnústa lanteista ylöspäin aina kaulaan asti, jättäen kuitenkin sinne tänne paljaita alueita. Käsivarretkin tällä ovat lähes kokonaan tatuoidut, ja löytyypä mieheltä myös humalassa hankittu, koruton BITE ME -leima toisesta kankusta. Jaloissaan hänellä on vain muutama hassu kuva, joista yksi jäi zombiepidemian takia keskeneräiseksi. Vaatetus Magnúksella on vaatimaton ja yksipuolinen. Yksikään miehen vaatekappaleista ei ole säästynyt lialta tai veritahroilta, joita niihin on tarttunut tappeluista zombien ja muiden ihmisten kanssa. Yleensä valkohiuksinen pukeutuu t-paitaan sekä farkkuihin tai collegehousuihin. Jaloissaan hänellä on tennarit. Vaikka monet Magnúksen entisistä vaatteista ovat menneet vaihtoon, on tämän rakas ikivanha Ninja Turtles -t-paita pysynyt aina mukana vaikka onkin nykyään hieman kulahtanut ja väljä hänelle. Kaikkia varusteitaan mies kantaa mukanaan tilavassa, kankaisessa selkärepussa. Aseita Magnús omistaa kaksin kappalein: Glock 17 pistoolin sekä hakun, jonka hän löysi kuljeskellessaan vanhan junaradan liepeillä. Pistoolin hän näpisti hylätystä asekaupasta. Mies käyttää pistoolia säästeliäästi ja vain hätätilanteissa ammusten vähyyden vuoksi, ja turvautuukin taistelutilanteissa mieluummin hakkuunsa. Luonne Islantilainen lienee yksi hyväntahtoisimmista ihmisistä mitä maa päällään kantaa, vaikka hirveän paljon vertailunkohteita ei jäljellä olekaan. Hän on avoin ja lämmin persoona, joka levittää hyvää mieltä ympärilleen silloinkin kun hymyily tai nauraminen tulevat viimeisenä mieleen. Magnúksen on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Koulussa tämä olisi taatusti saanut "kaikkien kaveri" tittelin jos sellaisia olisi jaettu. Läheisten sekä joidenkin tuntemattomienkin kanssa Magnús pitää leikkimielisestä härnäämisestä. Läheisten kesken se on hänen tapansa osoittaa välittämistä. Valkohiuksinen myös flirttailee paljon vaikkei olisikaan oikeasti kenestäkään kiinnostunut. Silloin kun Magnúksella on tunteita jotakuta kohtaan, osoittaa hän sen tyystin toisella tavalla. Mykäksi ihmiseksi Magnús on varsin kuuluva ja näkyvä persoona. Oikeastaan juuri mykkyyden takia hän on pyrkinyt aina tulemaan huomatuksi jollakin tapaa, jotta ei unohtuisi seinäruusuksi. Nuorena poikana hän oli jonkin aikaa masentunut kun koulukaverit eivät ymmärtäneet viittomakieltä, ja ainoa tapa jutella heidän kanssaan oli kirjoittaa viestejä. Koulujen alkaessa Magnús ei tietenkään osannut vielä kirjoittaa, mutta kunhan kirjoittaminen alkoi opiskelun myötä sujua, sulautui Magnúskin paremmin porukkaan ja sai paljon kavereita. Siitä lähtien hän on tuntenut olevansa aivan kuten muutkin ja vitsaileekin omalla kustannuksellaan. Silloin tällöin hän kuitenkin miettii olisiko elämä jotenkin erilaista jos hän kykenisi puhumaan, tai miltä hänen äänensä kuulostaisi. Magnús hallitsee hyvin positiivisen ajattelun taidon. Islantilainen ei luovuta herkästi eikä ole antanut zombiepidemiankaan lannistaa itseään liikaa. Tietysti hän haluaisi, että asiat olisivat kuten ennen ja kuolleet pysyisivät kuolleena, mutta on oppinut nielemään sen faktan ettei entiseen ole paluuta. On vain elettävä päivä kerrallaan ja yritettävä pitää itsensä sekä läheisensä hengissä parhaan kykynsä mukaan. Magnúksella on myös salaisempi puolensa, jota kovin moni ei hänestä tiedä. Leveän hymyn ja huolettoman olemuksen takana hän on herkkä ja haavoittuvainen mies, joka elää vahvasti tunteella. Järjen ääni jääkin tuolla monesti toiselle sijalle. Hylätyksi tuleminen ja läheisten menettäminen ovat Magnúkselle kovia paikkoja. Hän kyllä selviytyy niistä ajan mittaan positiivisuudensa voimin, mutta raskasta se silti on. Toisin kuin Magnús väittää, ei hän ole vieläkään päässyt täysin yli erosta entisen kihlattunsa kanssa. Valkohiuksinen voi paljon paremmin verrattuna ensimmäisiin eroa seuranneisiin kuukausiin, mutta entinen kihlattu vierailee ajoittain hänen ajatuksissaan ja saa hänet haikailemaan menneitä. Ennen kaikkea mies on kuitenkin huolissaan äidistään, joka jäi Islantiin hänen muutettuaan Ranskaan. Magnúksella ei ole mitään keinoa saada tietoa äitinsä voinnista ja tietää ettei tule enää näkemään tätä, niin musertavaa kuin se onkin. Menneisyys Magnús syntyi Islannissa Kópavogurissa yksinhuoltajaäidilleen. Mies ei ole koskaan tavannut isäänsä, sillä tämä kuoli syöpään ennen hänen syntymäänsä. Sisaruksiakaan hänellä ei ollut. Magnúksen äidillä oli vaikeuksia elättää yksin heitä molempia, mutta sinnikkyyden siivittämänä he selvisivät kahteenpekkaan tiukoistakin paikoista. Vaikeammaksi kaiken teki se, että poika oli synnynnäisesti mykkä. Kuulo tällä kuitenkin pelasi. Magnús siis ymmärsi hyvin kaiken mitä hänelle puhuttiin, mutta itse hän joutui kommunikoimaan joko viittomalla tai kirjoittamalla sanottavansa mukanaan kantamaansa muistivihkoon. Ollessaan kyllin vanha hakemaan töitä Magnús pääsi siivoojaksi erääseen parturi-kampaamoon. Pojan mykkyys ei ollut heille ongelma. Työt Magnús hoiti koulunkäynnin ohella, joten kiirettä nuorella pojalla piisasi enemmän kuin tarpeeksi. Kampaamon tiloja siivoillessa nuorukainen seurasi kiinnostuneena kun työntekijät leikkasivat, värjäsivät ja muotoilivat asiakkaiden hiuksia. Magnúksen päähän pälkähti, että ehkäpä siinä oli ammatti, jota hän voisi opiskella peruskoulut päätettyään. Ja niin hän tekikin. Nuorukainen valmistui parturi-kampaajaksi ja pääsi työntekijäksi tuohon samaiseen kampaamoon, jota oli nuorempana siivonnut. Valmistuttuaan Magnús muutti omilleen äitinsä luota. Sitten yhtenä päivänä liikkeeseen asteli Ranskasta kotoisin oleva, Islantiin lomailemaan tullut nuori nainen. Nainen oli nimeltään Odelia. Magnúksella ei tuolloin sattunut olemaan asiakkaita, joten nuorukainen otti naisen vastaan ja leikkasi tämän hiukset. Keskusteleminen onnistui samalla tavalla kuin muidenkin asiakkaiden kanssa; Magnús kirjoitti sanottavansa muistivihkoon, jonka hän sitten antoi Odelialle luettavaksi. Siinä ranskattaren hiuksia leikatessa ja tämän kanssa jutellessa Magnúksesta alkoi tuntua, että tuolissa istui hänen toinen puoliskonsa. He molemmat pitivät ja haaveilivat samoista asioista, ja ilmeisesti Odelia tunsi samoin, sillä ennen naisen lähtöä he vaihtoivat yhteystietojaan ja pitivät sen jälkeen joka päivä tiiviisti yhteyttä. Kului puoli vuotta, kunnes Magnús lopulta päätti muuttaa Odelian luokse Ranskaan. Mukaan hän otti vastikään hankkimansa Hilda-koiran, joka oli miehelle niin rakas, ettei saattanut jättää sitä taakseen Islantiin. Ensimmäiset kolme vuotta Ranskassa sujuivat hyvin. Magnús opetteli viittomaan ja kirjoittamaan ranskaksi, mikä oli pitkä ja tuskainen taival, mutta oppi kuin oppikin kielen lopulta. Hän sai myös oman alansa töitä. Odelialla oli edelleen terveydenhoitajan opinnot kesken. Pari kihlautui asuttuaan yhdessä nelisen vuotta. Ennenkuin Magnús ja Odelia ehtivät mennä naimisiin, tulikin heidän suhteensa yhtäkkiä tiensä päähän. Odelia oli polttareillaan lähtenyt toisen miehen matkaan ja pettänyt kumppaniaan. Saatuaan tämän selville Magnúksen maailma mureni palasiksi. Hän ei alkuun edes uskonut tapahtunutta todeksi. Kerättyään itseään kokoon mies ilmoitti Odelialle, että häät sai unohtaa eivätkä he enää kohtaisi toisiaan. Magnús vaipui eron myötä syvään masennukseen ja haki lohtua muun muassa alkoholista. Ryyppäämistä jatkui vuoden päivät, kunnes pohjimmiltaan positiivinen mies sai uutta potkua elämäänsä vaihtamalla maisemaa toiselle puolen Ranskaa. Parturi-kampaajan hommiin hän ei tällä kertaa päässyt vaan joutui mykkyytensä vuoksi takaisin luudanvarteen. Valkohiuksinen oli hyvillään saadessaan edes jotakin tekemistä, ettei velloisi koko aikaa sängynpohjalla murheissaan kieriskellen. Magnús oli saanut juomisensa hallintaan, mutta päätti yhtenä viikonloppuna lähteä raskaan työviikon päätteeksi baariin vetämään päänsä täyteen. Hän suuntasi työpaikkaansa lähellä sijaitsevaan yökerhoon. Yökerhossa oli melko täyttä miehen saapuessa sinne. Suurin osa joukosta oli keskittynyt tanssilattialle, joten Magnús suuntasi baaritiskin ääreen parin muun asiakkaan viereen tilaamaan juotavaa. Humalassa islantilainen oli entistäkin seurallisempi, joten sen enempiä kuhnimatta ryhtyi tämä juttelemaan baaritiskillä istuvan kaksikon kanssa. Toinen heistä oli pienikokoinen nainen, Ruby Jensen nimeltään. Ruby ymmärsi viittomakieltä, joten Magnúksen ei tarvinnut rustata paperilappusia heidän kanssaan keskustellessa. Tämän seuralainen esittäytyi Joshua Merloksi. Magnús ehti hetken aikaa ihmetellä miksi tällä oli huivi kiedottuna silmiensä päälle, mutta sitten paljastui, että Joshua oli sokea. Kaksikko tunsi toisensa jo nuoruudesta, ja Ruby oli Joshualle sekä ystävä että tukihenkilö. Valkohiuksinen ystävystyi molempien kanssa nopeasti. Magnús opetteli Rubyn avustuksella keskustelemaan Joshuan kanssa taktiililla viittomakielellä, jossa sokea pitää käsiään viittojan käsien päällä ja seuraa viittomia tunto- ja liikeaistimustensa perusteella. Mikään helppo nakki se ei ollut. Taktiilin viittomakielen opettelu vei parivaljakolta lähes vuoden. Magnús oli viettämässä iltaa Joshuan ja Rubyn kanssa asunnollaan kun televisiossa kerrottiin kummallisista uutisista. Kaikki nauroivat ja luulivat uutisten olevan aluksi jotain typerää pilaa — eiväthän nyt kuolleet voineet mitenkään herätä henkiin syömään eläviä ihmisiä! Totuuden viimein valjetessa kolmikko tajusi, että nyt oli pakattava tavarat ja suunnattava kiireesti turvallisempaan paikkaan. Magnús lähti ystäviensä kanssa maaseudulle, mutta he palasivat sieltä ennen pitkää kaupunkiin ja perustivat itselleen majapaikan syrjäiseen, hylättyyn yökerhoon, jossa he yhä tänäkin päivänä majailevat. Kyseessä on samainen yökerho, jossa Magnús, Joshua ja Ruby olivat vuotta aiemmin tavanneet. Lemmikki NIMI Hilda IKÄ 7 vuotta SUKUPUOLI naaras LAJI/ROTU koira, buhund Hildalla on säkäkorkeutta 44 cm ja painoa 14 kiloa. Koira ei ole päässyt zombiepidemiankaan aikana laihtumaan, sillä Magnús pitää huolta, että Hildalla on tarpeeksi syötävää vaikka joutuisi itse näkemään nälkää. Turkki nartulla on hyväkuntoinen ja kauttaaltaan musta. Ainoastaan varpaat ja rinnassa oleva läikkä ovat valkoiset. Luonteeltaan Hilda on, Magnústa lainaten, "ihan hirveän luttana". Toisin sanoen se on äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen koira. Se oppi jo varhaisessa vaiheessa ymmärtämään äänikomentojen ohella käsimerkkejä, jotta Magnús voisi kommunikoida sen kanssa. Hilda pysyykin tiukasti miehen rinnalla sillä tietää, ettei tuo kykene ilmaisemaan itseään äänellään niinkuin muut kaksijalkaiset. Taisteluavuksi tästä ystävällisestä koirasta ei ole — Magnúksen oli zombien ilmaantuessa opetettava Hildalle, etteivät ne ole mitään leikkikavereita vaan hengenvaarallisia ruumiita, jotka täytyy kiertää kaukaa. Jos joku kuitenkin yrittää vahingoittaa Magnústa, puolustaa se miestä oman henkensä kaupalla. Muuta tietoa » Hahmo hyväksyttiin roolipeliin 24.6.2017. Hahmon hyväksyi TuikKu. » Ensiesiintyminen peleissä 25.6.2017. » Magnús on Jaksun kolmas Rest In Pieces hahmo. » Vuosien harjoituksen tuloksena Magnús pystyy kirjoittamaan nopeasti ja selkeällä käsialalla, joten viesteillä kommunikoiminen sujuu häneltä jouhevasti. » Magnús osaa soittaa pianoa, huuliharppua ja kitaraa. » Tunnusbiisit: Rag'n'Bone Man - Skin, Fall Out Boy - Centuries, Hurts - Silver lining, Calum Scott - Dancing on my own Tekijänoikeudet HAHMO JA TEKSTIT © Jaksu PROFIILIKUVA © Jaksu FANARTIT © tekijänsä KAIKENLAINEN KOPIOINTI EHDOTTOMASTI KIELLETTY! |