Kirjoittanut Jaksu Aug 29, 2014 13:57:24 GMT
Kuva © TuikKu ETU- JA SUKUNIMI Verily Beausoleil » Kutsutaan nimellä Verily » Sukunimi on ranskaa ja tarkoittaa "kaunista aurinkoa" SUKUPUOLI nainen » Seksuaalinen suuntautuminen hetero IKÄ 24 vuotta » Syntymäpaikka Ranska » Syntymäpäivä 23. helmikuuta » Tähtimerkki kalat KIELITAIDOT ranska (äidinkieli), englanti, saksa, italia ja espanja ENTINEN AMMATTI taiteilija ASEET mitä käteen sattuu MAJAPAIKKA Beausoleil'n kartano ERITYISTÄ johtaa Beausoleil'n kartanon turvapaikkaa PELAAJA Jaksu PELIPAIKKA Rest In Pieces RPG Ulkonäkö Verily on 169 senttimetriä pitkä ja painaa noin 59 kiloa. Ruumiinrakenteeltaan hän on naisellinen ja hoikka, jopa hennon oloinen siroine piirteineen. Verilyllä on leveähkö lantio, pieni vyötärö, pyöreät rinnat sekä kapeat hartiat. Hänen vartalonmuotonsa on siis melko päärynämäinen kavetessaan alhaalta ylöspäin. Verily ei itse ole ollenkaan tyytyväinen omaan ulkomuotoonsa vaan näkee itsensä epämuodostuneena ja rumana, vaikka joku muu pitäisikin häntä sievänä ilmestyksenä. Naisen kenties huomiota herättävin piirre on hänen takapuoleensa asti ulottuva pitkä, kastanjanruskea hiusputous. Hiukset ovat paksut ja laineikkaat, ja yleensä ne peittävät aukinaisina nuorikon selkää. Turvapaikasta poistuessaan hän kuitenkin letittää hiuksensa tai sitoo ne nutturalle, jotta zombit eivät pääsisi tarraamaan niistä kiinni. Verilyn otsahiukset taas peittävät aina hänen kasvojensa oikeaa puolta, sillä hän piilottelee niiden takana lapsena saamiaan palovammoja. Palovammat alkavat hänen leukalinjastaan, kulkevat poskea pitkin silmää kohti ja päättyvät hänen hiusrajaansa otsalle. Samalla kun puolet naisen kasvoista kärventyivät, hänen oikea silmänsä sokeutui. Näön menettämisen myötä silmä on haalistunut kalpeanruskeaksi ja sen pupillikin on sumeutunut miltei näkymättömiin. Ennen se oli väriltään kirkkaan kullanruskea kuten Verilyn terve silmä. Muodoltaan hänen silmänsä ovat kuin suuret mantelit, ja katse niissä on tavallisesti ujo, mutta ystävällinen. Verilyllä on vaniljanvaalea, hyväkuntoinen iho sekä tummat ja tuuheat ripset, joiden ansiosta hänen ei ole koskaan tarvinnut turvautua meikkiin. Ainoana miinuksena hänen vaaleassa ihossaan on sen herkkyys auringonvalolle; lämpimällä säällä Verilyn nenänvarteen ja poskipäille ilmaantuu pisamia, mutta varsinaisena haittana on ihon palaminen. Kulmakarvat naisella ovat siistit ja kaarevat, ja sävyltään ne ovat hiuksia aavistuksen tummemmat. Nuorikon nenä on suora ja juuri sopivan kokoinen hänen ovaalin mallisiin kasvoihinsa. Verilyn suu taas on kapeahko ja huulet kauniin muotoiset. Verily pukeutuu tavallisesti hieman kulahtaneisiin farkkuihin ja toppiin sekä jonkinlaiseen neuleeseen. Turvapaikassa hänet saattaa nähdä jopa hame päällä, mutta sen ulkopuolelle lähtiessään hän vetää ylleen käytännöllisemmät vaatteet. Nainen suosii vaatetuksessaan maanläheisiä ja neutraaleja värejä, kuten vihreää, ruskeaa, mustaa, harmaata ja valkoista. Verily ei omista aseita, koska ei ole oikein sinut niiden kanssa, vaan käyttää taisteluvälineenään sitä mitä käteen milloinkin sattuu. Ampuma-aseisiin hän ei kuitenkaan aio koskea, sillä pelkää käsitellä niitä. Luonne Elämänsä varrella kohtaamistaan vastoinkäymisistä ja ongelmista huolimatta Verilyn perusluonne on säilynyt suhteellisen muuttumattomana. Hän on edelleen ystävällinen, rauhallinen ja ujo nuori nainen, mutta zombiepidemian aiheuttaman kaaoksen myötä mukaan on sekoittunut ripaus kireyttä sekä epäluuloisuutta. Pieni epäluuloisuus saattaa tosin nykyään olla jopa tervettä kun muiden ihmisten luotettavuudesta ei ole mitään takuita. Verily onkin erityisesti turvapaikkaa johtaessaan huomannut, että ihmiset sepittävät melkein mitä tahansa oman etunsa tähden, eikä siis usko sinisilmäisesti kaikkea kuulemaansa. Kireyttä nuorikossa aiheuttaa juuri turvapaikan johtaminen, joka osaa olla hyvinkin stressaavaa. Hänen on vaikea tehdä tärkeitä päätöksiä kuten ketä päästää sisälle turvapaikkaan ja ketä ei. Verilystä tuntuu pahalta joka kerta kun hän joutuu käännyttämään suojaa anovan henkilön pois. Hän haluaisi ottaa vastaan jokaisen, joka turvapaikkaa hakee, mutta hänen on pidettävä kiinni laatimistaan sisäänpääsyvaatimuksista, jotta kartano pysyisi turvallisena sen asukkaille. Verily on aina ollut käytökseltään varsin ystävällinen muita ihmisiä kohtaan, mutta samalla häntä vaivaa ujous, joka useimmiten ilmenee syrjään vetäytymisenä, hiljaisuutena, punastumisena tai pienenä änkyttämisenä. Nuorikko jännittää erityisesti vastakkaisen sukupuolen seuraa, sillä joutui ala-asteella poikien kiusankohteeksi. Lämmin hymy ja kepeä jutustelu ovat kuitenkin hyviä keinoja saada Verily rauhoittumaan ja tulemaan ulos kuorestaan. Hän voi osoittautua yllättävän puheliaaksikin rentoutuessaan, ja parhaimmillaan hänestä voi saada rinnalleen elinikäisen ystävän. Verily on kärsinyt lähes koko ikänsä surkeasta itsetunnosta. Hän ei luota omiin kykyihinsä vaikka häntä miten kannustettaisiin, ja uskoo myös näyttävänsä kamalalta. Syypää naisen alhaiseen itsetuntoon on pitkälti hänen oma isänsä, joka mollasi häntä jatkuvasti vaikka Verily teki kaikessa parhaansa isäänsä miellyttääkseen. Tästä syystä hän onkin usein epävarma toimissaan, sillä pelkää tekevänsä jotakin väärin ja saavansa muiden vihat niskaansa. Peiliin katsominen on Verilylle erityisen vaikea paikka. Oman kuvajaisensa kohtaaminen tekee Verilyn surulliseksi, sillä hän näkee itsessään ainoastaan pitkän litanian epäkohtia, joista pahimmat ovat hänen kasvojensa oikean puolen turmelleet palovammat. Kuvitelma on juurtunut niin syvälle hänen päähänsä, että häntä on miltei mahdoton saada ajattelemaan toisin. Nuorikko koettaa kuitenkin kätkeä murheensa iloisen hymyn taakse, sillä ei halua muiden huolestuvan hänestä. Verilyn suhtautuminen zombeihin on ehtinyt muuttua paljon vuoden mittaan. Nykyään hän suhtautuu zombeihin sellaisina kuin ne ovatkin — elävinä kuolleina, jotka raatelevat ja syövät ihmisiä elävältä. Ensimmäisten kuukausien aikana hän ei kyennyt tappamaan niitä ilman, että koki hirveää syyllisyyden tunnetta, mutta nyt hän on ehtinyt tottua zombeilta puolustautumiseen sekä niiden tappamiseen siinä määrin ettei enää puhkea hillittömään itkuun. Verily lohduttautuu siihen ajatukseen, etteivät zombit tunne kipua ja että ne ihmiset, joita ne joskus olivat, ovat jo poissa ja kuolleet johonkin muuhun kuin hänen käsiinsä. Menneisyys Verily syntyi 24 vuotta sitten helmikuussa Helene ja Lance Beausoleil'lle. Hänen isänsä oli vauras ja paljon elämää nähnyt mies, joka vietti suurimman osan ajastaan viinapullo tiukasti kourassaan. Jatkuva juopottelu oli omiaan lisäämään miehen aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta, jota tämä harjoitti ahkerasti perheeseensä sekä kaikkiin, jotka rohkenivat nostaa sormensa häntä vastaan. Verilyn äiti puolestaan oli lähtöisin köyhästä perheestä ja hänet oli vanhoilliseen tapaan pakkonaitettu Lancelle. Helene on kenties yksi herttaisimmista ihmisistä, joita Verily on koskaan tuntenut, sillä hänen äitinsä ajattelee aina kaikkien muiden parasta ja asettaa jopa tuntemattomat itsensä edelle. Helene oli onnensa kukkuloilla saadessaan pienen tyttövauvan, mutta Lance sitä vastoin oli avoimen pettynyt. Mies oli toivonut saavansa pojan, mutta Helenen ei ollut mahdollista saada enempää lapsia — Verilynkin syntymä oli kaikessa epätodennäköisyydessään ollut suuri ihme. Lancen pettymys Verilyyn johti tulevina vuosina siihen, että mies kohteli tyttöä kaltoin ja vaati tältä kohtuuttomuuksia. Paraskaan ei ollut kyllin hyvä Beausoleil'n perheen isännälle, ja sen tyttö sai tuntea nahoissaan. Verily pelkäsi isäänsä kuin ruttoa ja vältteli tätä parhaan kykynsä mukaan. Tyttö lukittautui visusti omaan huoneeseensa aina isänsä ollessa kotona, jotta säästyisi miehen raivolta. Helene koetti rohkaista ja lohduttaa tytärtään, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Verily kuihtui silmissä värjötellessään kaiket päivät omassa huoneessaan. Hän kulutti aikaansa piirtämällä sekä maalaamalla, ja osoittautuikin jo lapsena poikkeuksellisen lahjakkaaksi siveltimen käyttelijäksi. Helene ylisti nuoren tyttärensä taitoja, mutta Lancen mielestä taiteellinen lahjakkuus oli silkkaa roskaa, ja sai suhtautumisellaan Verilyn masentumaan entisestään. Verily kuvitteli, että hänen elämänsä helpottuisi koulujen alkaessa, mutta toisin kuitenkin kävi; hän joutui oitis muiden oppilaiden, erityisesti poikien, kiusaamaksi riutuneen olemuksensa sekä silloisten hammasrautojensa takia. Hän ei saanut koulusta yhtäkään ystävää, eikä sen paremmin sen ulkopuoleltakaan. Tyttö käytti kaiken aikansa koulutyöhön saadakseen muuta ajateltavaa. Panostus ei mennytkään hukkaan, sillä Verily sai lähes jokaisesta aineesta kiitettäviä arvosanoja. Matematiikka oli hänen ainoa heikkoutensa — hänellä oli todella huono laskupää, eivätkä yksinkertaisimmatkaan tehtävät tahtoneet luonnistua häneltä. Saatuaan käteensä ensimmäisen todistuksensa Verily kertoi hyvästä koulumenestyksestään vanhemmilleen. Helene hukutti tyttärensä kehuihin, mutta Lance ärisi humalapäissään, että tyttö oli täysin epäonnistunut ja haukkui tämän huonoja laskutaitoja. Helene koetti tyynnytellä miestään, mutta Lance nousi juuri sytyttämänsä takkatulen äärestä, tönäisi naisen sivuun ja lähestyi Verilyä kädessään puuhalko, jonka toinen pää oli tulessa. Lance räyhäsi Verilylle kurkku suorana hänen "kelvottomuudestaan", saaden tytön itkemään. Vaientaakseen tyttärensä mies heilautti puuhalkoa tätä kohti. Humalaisen miehen iskussa ei ollut voimaa, mutta tulinen halko osui Verilyä kasvoihin ja sytytti ne palamaan. Hän parkui tulen levitessä kasvojaan pitkin niin, että koko naapurusto kuuli tytön tuskanhuudot. Helene riensi auttamaan tytärtään Lancen siirtyessä välinpitämättömästi takaisin tulisijan luokse, mutta tuli oli ehtinyt polttaa Verilyn kasvoista oikean puolen, ja niihin jäi pysyvästi rumat arvet. Samalla Verily menetti näön oikeasta silmästään. Tuosta päivästä lähtien Verily vihasi isäänsä enemmän kuin mitään muuta eikä halunnut olla tämän kanssa enää missään tekemisissä. Niinpä Helene muutti tyttärensä kanssa pois Lancen luota, joka häipyi itsekin muille maille saatuaan Ranskassa asumisesta kyllikseen. Sen koommin ei Lance Beausoleil'sta ole kuultu mitään. Verilyn ja Helenen elämä jatkui rauhallisemmissa merkeissä heidän asuessaan kaksin pienessä rivitaloasunnossa. Verily pärjäsi edelleen loistavasti koulussa, ja siirtyessään ylemmille luokille hän kiinnostui vieraista kielistä. Nuori nainen oppikin yläasteen ja lukion aikana puhumaan sujuvasti englantia, saksaa, italiaa ja espanjaa. Lukiosta valmistuttuaan Verily haki useisiin yliopistoihin, mutta päätyikin lopulta valitsemaan itselleen taiteilijan uran. Hänen työnsä menivät kuin kuumille kiville, ja hän niitti lyhyessä ajassa mainetta ympäri Ranskan. Täytettyään 21 vuotta Verily muutti viimein omaan asuntoon kaupunkiin. Vastoin omia odotuksiaan hän viihtyikin ihan hyvin yksinään, mutta piti toki säännöllisesti yhteyttä äitiinsä, joka asui muutaman kymmenen kilometrin päässä hänestä. Seuraavan parin vuoden aikana nuorikon elämässä ei tapahtunut mitään merkittävää, kunnes eräänä päivänä televisiossa uutisoitiin tapauksesta, joka muuttaisi pian elämän koko maapallolla. "Kuolleet eivät ole enää kuolleita", "Ne heräävät henkiin syöden jokaisen, joka niiden tielle tulee", uutisissa toistettiin jokaisessa maankolkassa. Verily soitti välittömästi äidilleen, sillä pelkäsi tämän olevan vaarassa, mutta hänen suureksi helpotuksekseen Helene olikin täysin kunnossa, joskin hyvin peloissaan. Nuorikko päätti jättää asuntonsa ja lähteä äitinsä luokse. Kaupunki oli tuolloin täyden kaaoksen vallassa — oli kuin itse helvetti olisi päässyt siellä irti. Ihmisiä juoksi ympäriinsä pakokauhun vallassa ja elävät kuolleet, zombit, laahustivat heidän perässään syöden jokaisen, jonka vain saivat kiinni. Verilyn onnistui kaikesta huolimatta saada kyyti pois kaupungista äitinsä luokse. Helenen asuinalueella tilanne ei ollut ehtinyt äityä vielä niin pahaksi kuin kaupungissa, mutta sielläkin ihmiset pakkasivat tavaroitaan ja lähtivät kiireesti pakosalle. Verily kävi Helenen kanssa pikaisen neuvottelun siitä miten heidän kannattaisi menetellä, ja lopulta he päätyivät lähtemään Lancen vanhempien kartanolle. Pariskunta oli kuollut autokolarissa vain viikkoa aiemmin, joten kartano oli täysin tyhjillään kaksikon saapuessa sinne. Aluksi he ajattelivat asua kartanossa kahden kesken, mutta ongelmien paisuessa Verily ehdotti, että kartanosta tehtäisiin turvapaikka, jonne muutkin ihmiset pääsisivät suojaan. Helene myöntyi tyttärensä ehdotukseen ja vuotta myöhemmin Beausoleil'n kartanosta tulikin tunnettu turvapaikka, jonne monet selviytyjät pyrkivät päästä sisään. Nuorikko toimii nykyään tuon turvapaikan johtajana, mutta Helenekin pyörii taustalla tukemassa tytärtään. Muuta tietoa » Hahmo hyväksyttiin roolipeliin 29.8.2014. Hahmon hyväksyi Inu. » Ensiesiintyminen peleissä 1.9.2014. » Verily on Jaksun ensimmäinen Rest In Pieces hahmo. » Verily on ollut ennestään kahdessa muussakin roolipelissä, Pokemon Unknownissa sekä Pahkaropetuksessa. PU:ssa Verilyn sukunimi oli Ray ja Pahkaropetuksessa Pond. » Verily on erittäin eläinrakas ihminen — jopa matelijat ja niljakkaat sammakkoeläimet saavat naisen sydämen sulamaan. » Verily on vasenkätinen. » Verily pelkää tulta. » Tunnusbiisi: Sayaka Miki's theme - Decretum Tekijänoikeudet HAHMO JA TEKSTIT © Jaksu PROFIILIKUVA © TuiKku FANARTIT © tekijänsä KAIKENLAINEN KOPIOINTI EHDOTTOMASTI KIELLETTY! |